Ero ei ole ainoa vaihtoehto
Ihmiset eroavat, jotta voisivat muuttaa elämäänsä paremmaksi tai päästäkseen eroon tuskallisista asioista. On kuitenkin huomattava, että ero sinänsä ei paranna elämää. Vasta itsetuntemuksen lisääntyminen ja uudenlainen vastuu omasta elämästä ja sen onnellisuudesta voi tuoda toivotut muutokset. Erossa ei ole ensisijaisesti kyse siitä, että pääsemme eroon jostain henkilöstä vaan siitä, että eroamme ihmissuhteesta. Oppiaksemme erosta meidän onkin tarkasteltava itseämme ja suhdettamme henkilöön, josta eroamme.
Ennekuin päätämme erota jostain henkilöstä meidän kannattaa tutkia, onko elämän ja suhteen parantamiseksi olemassa muita vaihtoehtoja kuin ero. Tämä on tärkeää varsinkin silloin, kun meillä on liitostamme yhteisiä lapsia. Erossa ihminen eroaa siis ensisijaisesti suhteestaan toiseen ihmiseen. Vaihtoehtona erolle hän voi kuitenkin erota suhteestaan, mutta jatkaa elämää saman ihmisen kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että parisuhdetta kehitetään, niin, että sen perustuksia vahvistetaan vastaaman muuttuneita olosuhteita. Suhteen jatkuessa pitkään on tavallaan muutettava niitä syitä, joiden takia ollaan yhdessä.
Käytännössä parisuhteen kehittäminen vaatii molempien osapuolten halua kehittää suhdetta ja panostusta sen tulevaisuuteen. Kyseessä on yhteinen rakennusprojekti, jossa molempien osapuolten tavoitteiden pitäisi olla saman suuntaiset. Suhteen rakentamiseen tarvitaan myös "työkaluja". Pelkkä halu keskustella ei yleensä riitä, koska parsikunnan pitää tietää mistä keskustellaan ja miten. Viestinnän kehittäminen onki yleensä tärkeä osa suhteen kehittämistä. Kumpikin ottaa kehitystyössä vastuuta omasta käyttäytymistään ja kasvustaan eikä odota muutosta vain toiselta. "Sinun pitää muuttua" on huono lähtökohta keskustelulle.
Suhteen kehittämisessä tarvitaan uudenlaisia näkökulmia ja etääntymistä vanhoista arkipäivän konflikteista. Joskus tarvittavaan etäisyyteen voidaan vaatia myös väliaikainen asumusero. Monesti kysymys on siitä, että toinen tai molemmat kumppanit etsivät uutta identiteettiä eli sitä, millaisia ihmisiä he haluavat olla. Se merkitsee työskentelyä omien tarpeiden tunnistamiseksi ja itsetuntemuksen lisäämiseksi. On suositeltavaa osallistua esim. parisuhteen kehittämiskursseille tai seminaariin. Tällöin suhteen kehittäminen saa selkeät raamit ja työ helpottuu. Yhtenä vaihtoehtona on myös hyödyntää asiantuntijan tarjoamaa parisuhdeneuvontaa, perheterapeuttia voit etsiä vaikka tästä.
Parisuhteen kestäessä ihmiset joutuvat luopumaan vääristä odotuksistaan kuten siitä, että toinen tekee toisen onnelliseksi tai onnettomaksi. Kehittyneessä parisuhteessa on kaksi yksilöä, jotka voivat vaikuttaa omaan onnellisuuteensa ja antaa toisellekin tilaa kasvaa ja kehittyä. Kun suhteessa muututaan ja kasvetaan "käsi kädessä", ei suhde ole uhattuna oman tai toisen muuttumisen vuoksi.
Tavanomaisia parisuhteen pulmia
Vaikka jokainen parisuhde on ainutlaatuinen, on olemassa myös ns. tyypillisiä parisuhdeongelmia. Parisuhdeneuvontaan hakeutuvien parien yksi tavallisimpia palvelun hakemisen syitä on läheisyyden puute ja viestintävaikeudet (puhumattomuus). Tällöin kyse on yleensä siitä, että vuosien mittaan tunteiden ilmaisu ja avoimuus on alkanut hiipua, mikä on tuonut mukanaan etäisyyttä. Asoista on tuolloin vaikea puhua ja keskustelussa joudutaan helposti syyttelylinjalle. Tämä ei tarkoita sitä, että suhde on tullut tiensä päähän vaan sitä, että suhteen kehittämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Parisuhdeneuvonta tai parisuhteen kehittämiskurssit (vrt. Rakentava Valinta –seminaari) ovat paikallaan.
Läheisyyden puuttuessa myös sukupuolielämä alkaa näivettyä. Sukupuolielämän vaikeudet ovat harvoin syy eroon. Sukupuolielämän vaikeudet ovat osa suhteen kokonaisuutta, mutta niitä voidaan lähestyä myös kapea-alaisesti eli keskittyä hoitamaan esim. haluttomuutta ja erektio-ongelmia. Sukupuolielämän ongelmissa on yleensä läheisyyden puutteesta ja tunneilmaisun vaikeuksista. Myös omien tarpeiden tunnistaminen ja niistä huolehtiminen on keskeistä.
Mustasukkaisuus ja uskottomuus vaivaavat monia pariskuntia. Mustasukkaisuus on normaalia meidän kulttuurissamme eikä kukan ole siitä täysin vapaa. Kyse onkin usein siitä, että mustasukkaisuuden taustalla olevat tunteet jäävät ilmaisematta ja mustasukkaisuudesta tulee noidankehä. Toinen vahtii toista ja toinen yrittää välttyä vahtimiselta. Asia ratkeaa parhaiten, kun ongelmaan löydetään uudenlainen määritelmä. Pitkälle kehittynyt mustasukkainen suhde on hyvin hankala "vapauttaa".
Uskottomuus on yksi tavallisimpia syitä kääntyä parisuhdeneuvonnan puoleen. Avioliiton tai vastaavan suhteen ulkopuolella alkanut rakkaussuhde osuu yleensä ns. uskottoman osapuolen elämän kriisivaiheisiin ja joskus ylirasittumiseen tai turhautumiseen. Suhteesta haetaan elämään jotain, jota siitä koetan puuttuvan. Uskottomuussuhde on sen osapuolten kannalta myös kasvattava suhde, koska siihen liittyy usein paljon keskustelua ja avoimuutta. Uskottomuus johtaa harvoin parisuhteen päättymiseen. Se puhkaise yleensä kriisin, jonka seurauksena suhde voidaan rakentaa uudelleen. Joillekin uskottomuus koituu kohtalokkaaksi. Uskoton osapuoli saattaa valita uuden kumppanin tai sitten loukattu osapuoli päättää suhteen. Tässäkin tapauksessa molemmilla on edessään vuosinen työ toipumiseen.
Perinteisesti parisuhteen vaikeuksina on pidetty liiallista alkoholin käyttöä ja väkivaltaisuutta. Ne ovat tietenkin edelleen olemassa olevia vaikeuksia. Nykyisen käsityksen mukaan väkivalta loppuu parhaiten suhteen päättämisellä. Sama koskee usein myös alkoholismia ellei juomiseen ryhtynyt osapuoli ota itse vastuuta juomisestaan. Tällaisen suhteen päättyminen ei kuitenkaan vapauta uhrin asemassa ollutta osapuolta vastuusta itseään kohtaan. Hänen on tärkeää pyrkiä kehittymään siten, että vastaava suhde ei toistuisi. Apua päihdeongelmiin on saatavilla esim. A-klinikoilta.
Tyytymättömyys suhteeseen ja elämään saa parisuhteessa monia muotoja johtuen siitä, että odotuksemme suhteelle ovat lähes ylivoimaiset. Kumppanilta odotetaan nykyään hyvin monia tunne-elämän tarpeiden tyydyttämiseen liittyviä asioita, niin monia, että odotusten voi katsoa olevan kohtuuttomia. "Olen onnellinen, kun saan olla kanssasi" on muuttunut usein lauseeksi "olen onneton, kun joudun oleman kanssasi". Tämä kertoo siitä, että vastuu omasta onnesta on edelleen toisella. Parisuhteen kehittäminen edellyttääkin erityisesti tämän virheellisen logiikan muuttamista ja vastuun ottamista itselleen.
Mitä voin tehdä itse?
Yleensä ihminen, joka harkitsee eroa, pohtii ratkaisuaan jopa pari vuotta. Erolla ei olekaan yleensä kiire ja se kannattaa harkita perusteellisesti. Mikäli elämäsi on epätyydyttävää ja koet itsesi onnettomaksi, kannattaa miettiä, mistä se johtuu. Vastaus ei ole läheskään aina siinä, että kumppanisi tekee sinut onnettomaksi. Kyse voi hyvinkin olla siitä, että oma kehityksesi on saanut sinut pohtimaan elämääsi perusteellisesti ja hakeman siihen muutosta. Sinun kannattaa siis selvittää ennen ratkaisun tekemistä, mistä tyytymättömyydessäsi on kysymys. Mikäli taas kumppanisi käyttäytyminen on ajanut suhteenne kriisiin ja eron partaalle, on syytä pyrkiä selvittämään asia hänen kanssaan yhteistyössä. Esimerkiksi uskottomuuskriisin ei tarvitse johtaa eroon, mikäli suhteen jatkamisen on halua ja molemmat ovat valmiita oppimaan kriisistä.
Eroprosessi kestää hyvässä tapauksessa yhdestä kolmeen vuotta. Tämä tarkoittaa sitä, että päätyessäsi eroon voit käydä erokriisisi läpi esim. ryhmässä ja oppia siitä. Mikäli taas et työstä eroasi etkä käy läpi siihen kuuluvia tunteita kuten surua ja vihaa, et pääse uuden elämän alkuun ehkä koskaan. Erossa ihminen tarvitsee tukea toisilta, mikä auttaa huomattavasti eroon kuuluvassa selviytymistaistelussa. Uuden rakkaussuhteen solmimisella ei ole kiire, koska liian nopea sitoutuminen uuteen ihmiseen voi merkitä vanhojen kuvioiden toistumista uudessakin suhteessa. Tavallaan voi käydä niin, että näyttämö vaihtuu, mutta näytelmä jatkuu samana. Mikäli päädyt eroon, niin valmistaudu muutaman vuoden kestävään eroprosessiin.
Lapsia on myös syytä valmistaa eroon, mikäli siihen päädytään. He tarvitsevat mahdollisimman puolueettoman maaperän omalle eroprosessilleen. Heidän on myös saatava riittävä selitys sille, miksi vanhemmat eroavat, koska muutoin he rakentavat omat kuvitelmansa asioista ja syyttävät erosta itseään.
Mistä saan apua?
Kukaan ei selviä erosta yksin. Eronnut tai eroa harkitseva ihminen tarvitsee toisten tukea. Monille ystävät ovat eron aikaan hyvin tärkeitä. Joskus käy kuitenkin niin, että ystävät kuormittuvat eroavan henkilön asioista liiaksi ja alkavat karttaa häntä. Voi myös olla niin, että kaikki ystävät eivät ole ns. hyviä ystäviä eivätkä auta eroavaa eteenpäin vaan pikemminkin saavat hänet juuttumaan eron vihaan ja katkeruuteen.
Sosiaali- ja terveystoimi antaa jokaisessa kunnassa apua eroaville henkilöille. Sosiaalitoimistossa tai perheneuvolassa on henkilöitä, jotka viran puolesta auttavat eroon kuuluvissa asioissa. Joissakin kunnissa on myös eroryhmiä ja eroseminaareja, joihin eronnut voi osallistua maksutta. Myös kirkon perheasiain neuvottelukeskukset tarjoavat keskusteluapua erotilanteeseen ja parisuhteen pulmiin. Eronneiden apuna toimii myös järjestöjä kuten Elatusvelvollisten liitto. Näillä järjestöillä on myös paikallista toimintaa ja neuvontapalveluja.
Lakiasioissa voit tarvita asiantuntija-apua. Sitä on saatavissa paitsi yksityisiltä asianajajailta niin myös kunnan oikeusaputoimistosta. Läheskään aina ei lakimiehen apua tarvita, koska eroon kuuluvat asiat voidaan sopia muutoinkin. Suomessa on ns. perheasiain sovittelu-järjestelmä, joka pyrkii siihen, että eroon kuuluvat asiat voidaan sopia ilman niiden riitauttamista ja oikeuskäsittelyä.
Eron työstämiseen ja parisuhteen kehittämiseen (eron vaihtoehtona) on myös lukuisia yksityisiä palveluita, jotka tosin vaihtelevat asuinpaikkakunnan mukaan. Eron aikaan minilla on myös pulaa rahasta, mikä vaikeuttaa palvelujen käyttöä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että omaan selviytymiseen suunnattu panostus ei mene hukkaan.
Parisuhteen kehittämiseen on tarjolla palveluja (neuvontaa ja kehittämisryhmiä) mm.
kautta sekä
. Jälkimmäisen kautta on satavissa myös parisuhteen kehittämiseen liittyvää kirjallisuutta ja eroamiseen liittyvää kirjallisuutta sekä aikuisille että lapsille.
on myös puhelinneuvontaa parisuhdeasioissa.
